Säännöt

Koripallon säännöt vaihtelevat usein riippuen organisaatiosta ja maasta. Tässä tekstissä on käytetty kansainvälisten otteluiden ja NBA:n sääntöjä, jotka ovat melko yhdenmukaisia esimerkiksi suomalaisten sääntöjen kanssa.

Koripallon perusideana on käytettävistä säännöistä riippumatta yrittää saada pallo vastustajan koriin yrittäen samalla estää vastustajaa tekemästä vastaavasti koreja. Onnistuneesta korista saa kaksi pistettä, paitsi jos heitto tehtiin kolmoslinjan takaa, missä tapauksessa heitosta saa kolme pistettä. Rikkeen tapahtuessa ja siitä seuraavasta vapaaheitosta saa yhden pisteen.

Yleiset säännöt

Koripallossa pelataan neljä erää, joista jokainen kestää kansainvälisten sääntöjen mukaan 10 minuuttia ja NBA:ssa 12 minuuttia.  Yliopisto-otteluissa pelataan usein kaksi erää joiden pituus on 20 minuuttia. Puoliajan pituus on yleisimmin käytettävissä säännöissä 15 minuuttia, jona aikana vaihdetaan myös puolia kentällä.  Tarvittaessa pelattavan lisäajan pituus on yleisimmin viisi minuuttia. Koska peli keskeytetään katkojen ajaksi, pelit kestävät pidempään kuin säännöissä olevat ajat yhteenlaskettuna, yleensä noin kaksi tuntia.

Kentällä on kerrallaan viisi pelaajaa kummastakin joukkueesta. Vaihtojen määrää ei ole rajoitettu, mutta niitä voidaan tehdä vain pelin ollessa poikki. Joukkueella on valmentaja, joka ohjaa joukkuetta, sekä useita muita henkilöitä kuten apulaisvalmentajia ja lääkäreita.

Koripallon peliasu koostuu yksinkertaisuudessaan shortseista ja pelipaidasta, johon on painatettu molemmille puolille pelaajan pelinumero.  Pelaajat käyttävät erityisiä koriskenkiä, jotka tukevat nilkkaa normaaleita kenkiä paremmin. Peliasuihin on yleisesti painatettu pelinumero, pelaajan nimi sekä sponsoreiden logoja.

Joukkueet saavat käyttää rajoitetun määrän aikalisiä, joiden kesto on yleensä maksimissaan minuutin. NBA:ssa aikalisät kestävät 100 sekuntia. Näiden aikalisien lisäksi televisioiduissa otteluissa pidetään usein ylimääräisiä taukoja mainoskatkoja varten.

Peliä ohjaavat tuomari, kaksi aputuomaria sekä toimitsijat. Päätuomari on käytännössä kentän hallitsevin hahmo, jota aputuomarit avustavat tarvittaessa. Toimitsijoiden tehtävänä on laskea pisteitä sekä tehdä erilaisia tilastoja ja havaintoja kentän tapahtumista.

Varusteet

Periaatteessa koripallon pelaamiseen tarvitaan vain kenttä koreineen sekä koripallo. Kilpailutasolla varusteet ovat paljon tarkemmin säänneltyjä ja monimuotoisempia. Esimerkiksi kentän tapahtumien kirjaamiseen tarvitaan erilaisia pistelaskukaavakkeita ja automaattisesti toimivia pelikelloja.

Kansainvälisissä peleissä koripallokentän koko on 28 × 15 metriä. NBA:ssa ja yliopistosarjoissa kentän koko on 28,7 × 15,2 metriä. Useimmiten kentillä on puurakenteiset lattiat jotka on rakennettu vaahterasta lankkujen suunnan ollessa kentän pitkän sivun suuntaisia. Joukkueen nimi ja logo on painettu yleensä keskiympyrään.

Koripallokori on teräksinen rinki, jonka halkaisija on 45,7 senttimetriä. Kori on kiinnitetty takana olevaan levyyn, jonka mitat ovat 182,9 × 106,7 cm. Koripallokorit ja levyt löytyvät kentän molemmista päistä. Levyssä olevan merkatun laatikon koko on 45,7 × 61,0 cm. Lähes kaikissa olemassa olevissa säännöstöissä korin yläreunan korkeuden tulee olla 305 cm maasta ja etäisyyden takarajasta tulee olla 121,9 cm. Vaikka on mahdollista että korin korkeus tai paikka ovat hieman erilaisia, on tärkeää että ne ovat oikealla paikallaan, sillä jo muutaman sentin heitto saattaa aiheuttaa heittotarkkuuteen suuren virheen.

Myös itse koripallon kokoa säännellään tarkasti. Virallisten miesten pelipallon ympärysmitta on 74,9 cm ja paino 624 grammaa. Virallinen naisten pelipallo puolestaan on ympärysmitaltaan 72,4 cm ja painaa 567 grammaa.

Rikkeet

Koripallon täytyy pysyä pelikentällä. Se joukkue, jonka pelaaja koski viimeisenä palloon, menettää pallon hallinnan toiselle joukkueelle. Pallo on kentän ulkopuolella, kun se koskettaa rajaviivaa. Tämä sääntö poikkeaa monesta muusta lajista siinä, että useimmissa lajeissa pallon täytyy ylittää viiva kokonaan jotta pallo olisi ulkona.

Pelaaja ei saa liikuttaa molempia jalkojaan ilman että kuljettaa palloa pomputtamalla, eikä myöskään kuljettaa palloa molemmilla käsillään tai ottaa palloa kiinni molemmilla käsillään kuljetusten välissä. Pelaajan käsi ei saa olla kuljetuksen aikana pallon alla, sillä tämä lasketaan pallon kantamiseksi. Joukkueen ollessa hyökkäyspäädyssä he eivät saa palauttaa palloa omalle puolustusalueelleen.  On myös kiellettyä potkaista tai lyödä palloa. Tällaisen virheen tekeminen aiheuttaa pallonmenetyksen vastustajalle, tai jos puolustaja teki virheen, hyökkäysajan nollaamiseen.

Koripallossa on useita aikarajoituksia joiden tarkoituksena on tehdä pelistä aggressiivisempaa ja hyökkäysvoittoisempaa. Näitä aikarajoja ovat pallon siirtäminen puolustusalueelta hyökkäysalueelle (8 sekuntia), heittoyrityksen tekeminen hyökkäysalueella (24-35 sekuntia), pallon pitäminen tarkasti vahdittuna (5 sekuntia) ja rangaistusalueen sisällä pysyminen hyökätessä (3 sekuntia).

Pelaajat eivät saa koskea palloon kun se on menossa alaspäin koria kohden, ellei pallo ole selvästi menossa korin ohi. Pelaajat eivät saa myöskään koskea palloon jos se on korin päällä tai korissa, tai koskea palloon korin sisäkautta sen ollessa renkaan päällä. Jos puolustava pelaaja tekee tällaisen rikkeen, hyökkäävä joukkue saa korin vaikka pallo ei olisi mennytkään sisälle. Jos hyökkäävä pelaaja syyllistyy rikkeeseen, pallo palautetaan puolustavalle joukkueelle, ja jos pallo meni koriin, pisteitä ei anneta.

Virheet

Vastustajan pelaajan estäminen fyysisellä kontaktilla ei ole sallittua. Jos pelaaja esimerkiksi tarttuu toista pelaajaa kädestä, tönii tai estää pelaajaa vastoin sääntöjä, voidaan pelaajalle tuomita kosketusvirhe. Nämä virheet ovat useimmiten puolustajien tekemiä, mutta myös hyökkäävä pelaaja voi syyllistyä näihin. Rikottu joukkue saa pallon takaisin hallintaansa rikkeen jälkeen. Jos pelaajaa rikotaan heitettäessä, hänelle tuomitaan niin monta vapaaheittoa kuin heiton pistemäärä olisi ollut, eli joko kaksi tai kolme vapaaheittoa. Jos pelaajaa rikottiin ja heitosta tuli tästä huolimatta kori, annetaan pelaajalle yksi vapaaheitto.

Tuomarit saavat käyttää omaa harkintaansa tuomittaessa virheitä, ottaen huomioon esimerkiksi se että saavutettiinko virheestä etua. Tämän vuoksi sääntölinjaukset vaihtelevat suuresti eri sarjojen ja maiden välillä, sekä jopa saman liigan sisällä.

Pelaaja tai valmentaja joka osoittaa huonoa urheiluhenkeä voidaan tuomita teknisestä virheestä, joka on tavanomaista virhettä vakavampi. Teknisen virheen voi aiheuttaa esimerkiksi kiroilu sekä väitteleminen toisen pelaajan tai tuomarin kanssa. Teknisestä virheestä tuomitaan vastustajalle vapaaheittoja. Jos pelaaja syyllistuu useampaan tekniseen virheeseen hänet voidaan poistaa kentältä.

Epäurheilijamaisesta virheestä voidaan tuomita jos pelaajan tekemä virhe oli tahallinen yritys vahingoittaa vastustajan pelaajaa. Teknisen virheen tapaan tällaiset virheet johtavat vapaaheittoihin ja useamman virheen tapauksessa ulosajoon.

Jos joukkue syyllistyy yhteensä tiettyyn määrään virheitä erässä, voidaan vastustajalle tuomita tästä vapaaheittoja. Tämän rajan jälkeen kyseisessä erässä jokaisesta uudesta virheestä tuomitaan lisäksi vastustajalle vapaaheitto tai -heittoja. Kun joukkue heittää vapaaheittoja, vastustava joukkue ei saa millään tavalla häiritä heittoa.