Katukoris

Katukoriksella tarkoitetaan koripallon muotoa, jota pelataan tyypillisesti ulkona ja paljon vapaammassa peliympäristössä kuin virallista koripalloa. Katukoris antaa pelaajille mahdollisuuden näyttää henkilökohtaisia taitojaan tavallista koripalloa runsaammin. Suomessa järjestetään useita katukoristapahtumia joka vuosi, ja pelaajat kokoontuvat tietyille kentille viettämään aikaa myös oma-aloitteisesti.

Yhdysvalloissa katukorista on käytetty onnistuneesti esimerkiksi syrjäytymisen estämisessä. Organisoituja katukoristapahtumia järjestetään usein, ja katukoriskentät ovat kovassa käytössä varsinkin köyhemmillä asuinalueilla. Katukoris on saanut viimeisten vuosien aikana myös runsaasti medianäkyvyyttä, ja otteluita on esimerkiksi televisoitu.

Säännöt ja pelin kulku

Verrattuna viralliseen koripalloon peli katukoriksessa keskittyy enemmän kahden pelaajan välisiin taisteluihin, hienoihin kuljetuksiin ja donkkeihin. Normaalissa koripallossa sen sijaan panostetaan esimerkiksi taidokkaisiin heittoihin kaukaa ja joukkuekuvioihin. Katukoriksessa hyökkääjä toteuttaa usein taidokkaita harhautuksia, puolenvaihtoja, valeaskeleita ja muita kikkoja. Olennaisena osana katukorikseen kuuluu myös vastustajan ärsyttäminen, useimmiten vain leikkimielisesti.

Katukoriksen säännöt vaihtelevat alueen, kentän ja pelaajien mukaan. Koska tuomaria ei useimmiten ole kentällä, on sovittu että pelaaja jota rikotaan ilmoittaa itse virheestä. Kun häntä rikotaan, hän huomauttaa virheestä ja pallo annetaan rikotun pelaajan joukkueelle. Jos pelaaja heittäessään ilmoittaa virheestä ja pallo menee koriin, koria ei lasketa mutta rikottu joukkue saa pallon takaisin. Koria ei lasketa sen vuoksi, että pelaajia näin kannustetaan ilmoittamaan mahdollisimman vähän virheitä. Usein myös puolustava joukkue saattaa tiukassa paikassa joutua rikkomaan tahallisesti, ja tämä sääntö varmistaa sen ettei puolustava joukkue tahattomasti tai tahallisesti joudu rikkomaan niin pahasti, että heittoa ei missään tapauksessa voisi tulla.

Yleisesti ottaen virheiden ilmoittamista pyritään välttämään, ja peli yritetään pitää jatkuvasti käynnissä. Virheen määritelmä ja siitä ilmoittaminen riippuu pitkälti pelaajista ja siitä, että kuinka vakava peli on kyseessä. Joissakin peleissä virheitä saatetaan ilmoittaa paljon herkemmin kuin toisissa.

Peliä pelataan yleensä tiettyyn ennaltasovittuun pistemäärään asti joka on vapaasti pelaajien valittavissa. Koska pelissä ei ole vapaaheittoja, kaikki pisteet ovat yleensä yhden pisteen arvoisia, joidenkin sääntöjen mukaan kolmosrajan takaa lähteneet heitot kahden pisteen arvoisia. On myös mahdollista pelata niin, että jos toinen joukkue ei ole saanut yhtään pistettä toisen ollessa jo seitsemässä pisteessä, jaetaan joukkueet uudelleen. Joissain säännöissä joukkueen täytyy johtaa kahdella pisteellä ennen ottelun voittamista. Pelit pelataan yleensä viidellä viittä vastaan täysikokoisella kentällä, ja kolmella kolmea vastaan puolikkaalla kentällä.  Pelattaessa puolikkaalla kentällä voidaan myös käyttää sääntömuunnosta, jossa korin tehnyt joukkue saa jatkaa peliä pallon kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos puolustava joukkue ei saa estettyä hyökkääjän hyökkäyksiä, he eivät välttämättä pääse edes koskemaan palloon pelin aikana.

Joissain suuremmissa katukoristapahtumissa ja suurien asuinalueiden suosituilla katukorispaikoilla saattaa paikalla olla erityinen tuomari, jonka tehtävänä on päätösten lisäksi selostaa peliä tahtomallaan tavalla.

Suomessa

Koska koripallon suosio ei ole Suomessa yhtä suuri kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, pelien etsiminen voi olla hankalaa tai lähes mahdotonta ilman tuttua kaveriporukkaa jonka kanssa pelata. Joissain suosituilla kentillä voi kuitenkin olla mahdollista mennä mukaan sattumanvaraiseen peliin.

Katukoristurnauksia järjestetään vuosittain Suomessa useita ympäri maata. Tapahtumat ovat usein koripalloseurojen järjestämiä, mutta myös muiden järjestäjien tapahtumia on olemassa. Virallisemmissa katukoristurnauksissa on yleensä tuomari joka ohjaa peliä ja kirjaa esimerkiksi virheet.